Asenteet kuntoon työmarkkinakeskusteluun

2.5.2014

Kyllä välillä korvia kuumottaa, kun kuuntelee median kautta, mitä työnantajaleiri meiltä työntekijöiltä vaatii. Monta kertaa olen ihmetellyt, että miten on syntynyt sellainen yrittäjäkatras, joka valittaa suhteettoman paljon työntekijöiden asemasta. Milloin ovat liian kovat palkat tai eläkemaksut kamalia, kun ne menevät työnantajan pussista. Valittamista kuulee myös esimerkiksi siitä, kun työterveyshuolto maksaa niin ja niin paljon. Ja tarvitseeko todellakin työntekijästä pitää huolta? Eikö ne itse voi niitä maksaa? Laiskurit!!

Työmarkkinajärjestöt ovat hakemassa mahdollisuutta siirtää arkipyhävapaita viikonloppuihin. Jos tämä toteutuu, luulen, että joillakin työntekijöillä työssäjaksaminen alkaa olla koetuksella, joka sitten nähdään kasvavina sairaspoissaoloina. Tämä ilmeisesti ei ole tarkoitus? Tässä kohtaa työnantajana miettisin, onko tämä enää järkevää. Suomi on EU:n keskitasoa vuosityöaikavertailussa. Saksassa on pienempi vuosityöaika kuin Suomessa ja siellä on vahvempi talous kuin meillä sekä vähemmän työttömyyttä. Haluaako työnantajaleiri seuraavaksi, että pidämme vuosilomat lauantaisin, jottei mene hyvät työviikot hukkaan? Hyvä työntekijä ei lepoa kaipaa!

Sitten on vielä se yt-lainsäädäntö. Monta kertaa olen kuullut, kuinka Suomen jäykän lainsäädännön vuoksi ei pääse helposti eroon työntekijöistä. Lisäksi valitetaan takaisinottovelvollisuudesta; juuri, kun on siitä työntekijästä päästy eroon, niin se pitäisi vielä sitten uudelleen työllistää. Se tuntuu olevan mahdoton yhtälö. On myös työnantajia, jotka kauhistelevat, kun joudutaan jopa kuusi viikkoa väkisin “neuvottelemaan”. Pihalle vaan ja halvempaa tilalle!

Omat juureni ovat perheestä, jossa isä oli yrittäjä ja äiti ay-aktiivi paikallistasolla. En koskaan silloin nuorempana muista kuulleeni tälläisistä asioista, mitä nykyään työnantajat tuovat esiin. Näimme kuitenkin hyvät ja lihavat vuodet kuin myös laman seuraukset perheessämme. Silti en ole kuullut työmarkkinoilla silloin lamavuosinakaan näin voimakasta parjausta yhtä ryhmää kohtaan, mitä nykyään kuulee kokoajan. Ja myös juttutuokiot ihmisten kanssa tukevat tätä huomiota.

Eihän se aina ole ruusuilla tanssimista yrittäminenkään eikä sitä ole myöskään työntekijänä oleminen. Silti yrittäjäriskin kaataminen työntekijöiden niskaan on kohtuuton vaatimus. Eiväthän työntekijät kuitenkaan saa välttämättä sitten lopulta omaa osansa yrityksen pärjäämisestä. Eivät asiat voi toimia niin, että yhteisesti kannetaan riskit, mutta pieni eliitti nauttii lopputuloksen hedelmistä. Asioista pitäisi voida asiallisesti keskustella ja miettiä yhteistä tulevaisuutta. Eikä tämä tarkoita, että työntekijöillä ei olisi vastuuta. Kyllä me tunnolliset työntekijät vastuumme kannamme.

Tuntuu vain kohtuuttomalta nämä syyllistämiset ja vaatimukset kaikesta huonontamisesta, koska ainakin meillä Oulun insinööreissä ja Insinööriliitossa huolehditaan yrittäjien asioista ja kannustetaan yrittämiseen. Ja parasta aikaa meillä on monta rautaa tulessa moneen eri suuntaan yhteistyökuvioiden muodossa eri yrittäjätahojen kanssa. Olin itse vasta Pohjois-Suomen piirin puheenjohtajien kokouksessa Insinööriliiton toimistolla, jossa meillä oli vieraina Oulun ja Pohjois-Pohjanmaan yrittäjien puheenjohtajat. Heidän kanssaan mietimme, millaista kumpaakin osapuolta palvelevaa yhteistyötä voisimme tehdä. Ei siellä työehtosopimuksista tai etuuksien huonontamisista ollut kyse, vaan aidosta halusta työllistää insinöörejä niin työntekijöinä kuin yrittäjinäkin, koska meidänkin alueellamme ja piirissä insinöörityöttömyys on ollut rajua viimeisten vuosien muutosten vuoksi. Meillä on kuitenkin viime kädessä ihan sama tavoite; saada lisää työpaikkoja ja hyvinvointia meidän yhteiskuntaamme.

Toivon, että syyllistävä keskustelu loppuisi ja keskityttäisiin niilläkin voimavaroilla aitoihin asioihin, koska meillä on kuitenkin loppujen lopuksi tuo sama yhteinen päämäärä. Tehdään yhdessä asioita, jotta saamme uusia työpaikkoja ja yrittäjiä oikeilla ratkaisuilla.

Antero Lehtonen

Varapuheenjohtaja

Oulun Insinöörit