Erään insinöörin kasvutarina

On alkamassa yhdistyksen 69. toimintavuosi. Ensi vuonna juhlimme 70-vuotiasta Oulun Insinöörit ry:tä. Yhdistyksen perinteenä on ollut julkaista pyöreinä juhlavuosinaan historia. Vuoden 2014 aikana keräämme Oulun Insinöörien jäsenten tarinoita, miten sinusta tuli insinööri? Kertomuksista keräämme antologian, jota voimme jakaa kaikille jäsenille.

Jokaisella meillä on erilainen kasvutarina, on mielenkiintoista tietää, miten eri vuosikymmeninä valmistuneet insinöörit ovat paikkansa löytäneet.  Tässä minun tarinani:

Synnyin 70-luvun lopulla ihan tavalliseen perheeseen toiseksi lapseksi. Kotimme oli tuolloin Vuokatinvaaran kainalossa. Äitini toimi perhepäivähoitajana ja isäni kaukolämpöteknikkona. Lapsena mielipuuhaani oli helmien laskeminen. Muistan, kuinka istuin tunteja punaisen viltin alle muodostuneessa teltassa mustalla nahkaisella nojatuolilla ja siirsin pieniä valkoisia helmiä helminauhassa edestakaisin. Yksi kerrallaan, kaksi kerrallaan, vuorotellen, kierros toisensa jälkeen.

80-luvun puolivälissä muutimme syvemmälle Kainuun korpeen, Kuhmoon, jossa elin lapsuuteni ja nuoruuteni.Isoveljeni ja isäni ovat aina olleen tekniikkaorientoituneita. Meille hankittiin ensimmäinen tietokone vuonna 1985. Se oli tietenkin legendaarinen Commodore-64. Sain seurata ensin veljen olkapään takaa, sitten myöhemmin sain pelata itsekin. Lazy Jones, Summer & Winter Games, Ultima, Maniac Mansion, Lemmings. Silmä kovana seurasin myös mitä erilaisimpia sähkövirityksiä kolvin metallisen hajun leijuessa keskittyneen isoveljen ympärillä.

Isoveli lähti pois kotoa opiskelemaan fysiikkaa, minulla oli vielä aikaa miettiä tulevaisuuttani. Mielessäni oli liuta aloja, mitä voisin opiskella; puheviestintä, viestintä ja farmasia ensimmäisenä. Lukiossa olin valinnut pitkän matematiikan ja laajan fysiikan, koska ne olivat mielekkäämpiä kuin lukuaineet. Pidin matematiikasta, koska siinä ei ollut epäsäännöllisiä verbejä, vaan loogisia kaavoja. Ylioppilaskirjoitusten jälkeen olin edelleen hukassa, mitä haluaisin opiskella. Yhteiskunta pakotti hakemaan yhteishaussa, joten hetken mielijohteesta ja isoveljen neuvosta laitoin ensimmäiseksi hakutoiveeksi Raahen tietokonealan oppilaitoksen. Muihin pääsykokeisiin en jaksanut kunnolla edes lukea, tekun pääsykoe meni vanhasta muistista heittämällä läpi. Minusta tuli insinööriopiskelija syksyllä 1997.

Opiskelin normaaliin tahtiin. Sain mahdollisuuden viettää yhden lukukauden Kiinassa Shanghain yliopistossa vaihto-opiskelijana. Palattuani vaihdosta olin entistä innokkaampi opiskelemaan, mutta siinä vaiheessa harjoittelupaikat alkoivat jo olla kiven alla. Vietin pari kesää Aspocompilla valmistamassa piirilevyjä, ja viimeisenä kesänä sain harjoittelupaikan Raahen tekun automaatiotekniikan laboratorioinsinöörinä. Tein automaatiotekniikkaan liittyvän lopputyön ja valmistuin jouluna 2001. Minulla ei ollut työpaikkaa valmistumisen hetkellä, mutta jo tammikuussa 2002 solmin työsopimuksen Nokian matkapuhelimien modeemikehitysyksikköön Ouluun.

Nyt olen työskennellyt 12 vuotta siinä samassa modeemikehitysyksikössä, mutta yrityskauppojen jälkeen työnantajani on yhdysvaltalainen Broadcom. Työni on mielenkiintoista, saan työskennellä älykkäiden ja lahjakkaiden insinöörien kanssa kehittäen maailman parasta teknologiaa. Mutta minulla on työikää jäljellä vielä kolmekymmentä vuotta - mielenkiinnolla odotan, mitä tulevaisuus tuo. Vaikka minusta tuli insinööri melkein vahingossa, en varmaan osaisi tehdä mitään muutakaan. Enkä haluaisikaan.

Riitta Rusila

Oulun Insinöörit ry

Puheenjohtaja vuonna 2014