Jatkoa sopimisen kulttuurille

Kuka ajaa keskituloisten palkansaajien etuja?

 Viimeisten vuosikymmenten aikana kaikki lähes hallitusohjelmat ja eri puolueiden puolueohjelmat sisältävät enemmän tai vähemmän etujen ajamista taloudellisesti tiukoilla oleville kuten työttömille, eläkeläisille ja opiskelijoille. Siinähän ei ole mitään pahaa - hyvinvointivaltion perusajatuskin on se että ”heikommista” pidetään huolta.

Paitsioon jää suuri keskituloisten työssäkäyvien joukko, joka mitä suurimmassa määrin rahoittaa ”Suomi Oy:n”pyörittämisen. Tälle joukolle ei voi antaa uusia etuja koska se tulee liian kalliiksi suuren massan vuoksi. Suuri massa aiheuttaa myös sen, että pienilläkin korotuksilla tai maksujen lisäämisellä saadaan valtion kassaan huomattava määrä rahaa.

Kuka sitten ajaa työssäkäyvien suuren massan etuja? Ainoa instanssi joka ajaa työssäkäyvien etuja on ammattiliitot. Jos asia on näin yksinkertainen niin herääkin kysymys, että miksi kaikki palkansaajat eivät kuuluu liittoon.

Liittoon kuuluminen tai kuulumattomuus on tietysti aina henkilökohtainen päätös. Syitä olla liittymättä liittoon on varmasti monia, mutta muutamat nousee usein esille:  ”Kassaan kuuluminen riittää koska se takaa ansiosidonnaisen päivärahan”, ”Minun työpaikassani ja työsuhteessani on kaikki hyvin” ja ”Liitto on hampaaton ajamaan etuja”.

Kaksi ensimmäistä selitystä on itsensä huijaamista, jos nyt on kaikki hyvin mistä voi tietää milloin tulee vaikeuksia. Pahimmassa tapauksessa ilman liiton tukea työntekijä joutuu käräjäoikeudessa omalla kustannuksellaan hakemaan oikeutta itselleen ja se on niin kallista, että monet tyytyvät tilanteeseensa vaikka tuntisivat olevansa oikeassa. Se että työsuhteiden ja etujen tilanne on hyvä ei ole tullut itsestään. Liitot ovat vuosikymmenten saatossa neuvotelleet ja tarpeen niin vaatiessa taistelleet hyviä työsuhteen etuja. Se että tilanne on nyt hyvä ei suinkaan tarkoita, että saavutetut edut ovat pysyviä. Aina kun TES avataan niin periaatteessa kaikesta pitää neuvotella uudestaan.

Usein puhutaan siitä että liitto ei ole vahva. Pitää muistaa että liitto on yhtä kuin sen jäsenet eli tätä asiaa ei jäsenvoi ulkoistaa. Myös järjestäytymisasteella on merkitystä liiton vahvuuteen ja uskottavuuteen.

Suomi – sopimusyhteiskuntana – on pärjännyt hyvin. Asioista on neuvoteltu ja sovittu ja yhtenä tärkeänä osana tässä ovat olleet liitot ja keskusjärjestöt. Tämän sopimisenkulttuurin soisi jatkuvan ja siihen vaaditaan vahvoja liittoja joissa on aktiivisia jäseniä ja toimijoita.

Timo Veijola

Puheenjohtaja

Oulun Insinöörit ry